Huomenta

Tästäpä se taas alkais uusi viikko. Kohta pitäs lähtee töihin kävelevään. Kuhan perus farkkulegginssit, musta tunika, tukka nutturalle, toppatakki päälle ja menos. Nyt ei jaksa ihmeellisemmin laittautua. Tietää, että töissä lastenparissa on semmosia hommia, että ei oikein kannata laittautuu.

Tänään ei mitkään huolet eikä murheetkaa kyllä paina mieltä :) iloinen hymy huulilla saan kyl kävellä vaan ja nauttia elämästä. Eilen eräs ihana ihminen kävi mun luona pitkästä aikaa ja se mun mieltä piristi kovasti. Tämän henkilön kanssa oli mukava jutella ja näin. Toivottavasti me nähään taas pian. :)

 

Tänään taas...

Tänään taas ollut sit tämmöinen masis päivä. Tullu taas mietittyä elämää ja sen kulkua. Tuntuu  taas, että elämä pyörii joka päivä samaa rataa. Heräät, syöt, meet töihin, tuut töistä, syöt, avaat koneen ja meet nukkumaan. Sama toistuu päivästä toiseen ja viikonloppuna sit masennut kun olet yksinäinen ja tunnet olosi yksinäiseksi. Viikolla kuitenkin on töissä ne työkaverit.
Jotenkin musta alkanut tuntua, et koulu kiusaaminen mitä oli ala-asteelta - ammatti kouluun asti vaikutti mun elämään kovasti. Nyt tällä hetkellä tuntuu et, jos oisin ollu koulu aikoina erilainen enkä kun oo olisinko saanut ystäviä. Koulu aikana kyl autoin muita ja jotkut olivat katämmöinen vereitani, mutta sit ne lopetti kokonaan kaverina olon kun siirryttiin ylä-asteelle. Nää ei kyl oo oikeita ystäviä mut sama homma oli sit ammatti koulussakin.
Täl hetkellä saan olla töissä ja olen tyytyväinen, et kouluajoista on selvitty. Mutta minulla on kuitenki yksinäinen olo. Pienellä paikkakunnalla kun asusta ja täällä ei ole paljon mitään vapaaajan vietto mahdollisuuksia on hankala ystäviä löytää. Kyllä paikallis lehdessä huomioidaan eläkeläiset, vanhukset, mutta nuoret on jätetty kokonaan huomioittaa ja yksinäiset ihmiset. Minusta yksinäisyyteen pitäs puuttua jotenkin ja järjästää tapahtumia ja muita minne voisi vapaasti mennä, tutustua uusiin ihmisiin ja saada niitä ystäviä. "Ihminen kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä." Tämä lause pitää aivan paikkaansa. Olisihan se kiva jos olisi vaikka se läheinen miespuoleinen kumppani jonka kanssa viettää rauhaisia koti iltoja ja katsella elokuva, tai vaikka käydä yhdessä jossain. Jokainen kaipaa ystäviä ja myös läheisiä kumppaneita. 
Koskaan en oo myöskään seurustellu kenenkään kanssa ja olisihan se kiva saada se oma kumppani jo elämään. Moni on sanonu mulle, että kyllä se tulee kun jaksaa odottaa. Tässä on odotettu ja odotettu, mutta ei vaan oo tullu. Alkaa ärsyttää tämmönen. No oonhan mä viel vasta 19 mut silti oma kumppani olisi rinnalle kiva jonka kanssa vois jakaa ne elämän ilot, surut ja saada tukea. Nettiin olen monesti laittanut ns. kirjeenvaihtoilmoituksia mutta niihinkään ei ole mun ikäset vastannu ja en ole oikeaa löytäny. Mun pitäs täältä 4 seinä sisältä mennä harrastusten pariin ja löytää ystäviä ja ehkäpä sitä kautta löytäsin sen oman kumppanin. Täällä vaan ei oikein oo hararstuksia ja muutenkin tuntuu et kaikista tapahtumista ei tiedoteta.  
Mitäs täs ptäs nyt tehä ainakin elää varmaan vaan päivä kerrallaan

Elämänsä kulkija

Moi tässä tätä blogiaan aloittelee tämmöinen elämänsä kulkija. Olen 19v lastenparissa työskentelevä  nuorityttö ja kirjoittelen tänne elämästäni sitä sun tätä.Päivityksiäni saa kommentoida ja kysellä myös saa. 

Kirjoittelemisiin: Elämänsä kulkija